Susta
Το σείσμα και το λύγισμα
που κάνεις του κορμιού σου,
σκλαβώνουνε τον άνθρωπο
μα δεν το βάνει ο νους σου.
Το σείσμα και το λύγισμα
κερά μου και το νάζι
και το όμορφο αναντράνισμα
μες στην καρδιά με σφάζει.
Κερά μου τ’ αχειλάκι σου
κι όντε θα μου γελάσει
θαρρώ πως γίνεται σεισμός
κι ο κόσμος θα χαλάσει.
Ωσάν τ’ αγκιναρόδαυλο
που στέκει ορθό εις το γύρο
έτσ’ απομένω όταν σε δω
και δεν μπορώ ξεσύρω.
Värinä ja taivutukset
joita vartalollasi teet
orjuuttavat miehen
mutta sitä ei mielesi huomaa.
Värinä ja taivutukset
rouvaseni ja houkutus
ja kaunis läike
sydämessä minut teurastaa.
Rouvaseni liikehtimisesi
se mulle vielä nauraa
luulen että tulee maanjäristys
ja maailma hajoaa.
Niinkuin ankkurinheittäjä
joka seisoo suorana kannella
niin pysyn minäkin kun sut nään
en voi liikahtaa.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 13.02.2008