Kavalatar

Μέσ’ στης Καβάλας τα στενά δρομάκια που γυρνούσα,
κάποια μικρούλα γνώρισα κι όλο γι’ αυτή μιλούσα,
κάποια μικρούλα γνώρισα κι όλο γι’ αυτή μιλούσα,
μεσ’ στης Καβάλας τα στενά δρομάκια που γυρνούσα.

Είχε ματάκια στιλευτά και κόκκινα χειλάκια,
είχε στο μάγουλο ελιά και δυο σμιχτά φρυδακια,
είχε στο μάγουλο ελιά και δυο σμιχτά φρυδακια,
είχε ματάκια στιλευτά και κόκκινα χειλάκια.

Είχε κορμάκι ζηλευτό κι όποιος την εκοιτούσε,
τον πλήγωνε μέσ’ στην καρδιά κι αυτή χαμογελούσε,
τον πλήγωνε μέσ’ στην καρδιά κι αυτή χαμογελούσε,
είχε κορμάκι ζηλευτό κι όποιος την εκοιτούσε.

Οταν την είδα τα `χασα απο την εμορφιά της,
μου είχε κλέψει την καρδιά την έκανε δικιά της,
μου είχε κλέψει την καρδιά την έκανε δικιά της,
όταν την είδα τα `χασα απο την εμορφιά της.


Kavalan kapeilla katusilla joilla kiertelin
erääseen tyttöseen tutustuin ja aina hänestä puhuin
erääseen tyttöseen tutustuin ja aina hänestä puhuin,
Kavalan kapeilla katusilla joilla kiertelin.

Hänellä oli silmät välkkyvät ja punaiset huulet,
hänellä oli poskillaan oliivinväri ja tuuheat kulmakarvat,
hänellä oli poskillaan oliivinväri ja tuuheat kulmakarvat,
hänellä oli silmät välkkyvät ja punaiset huulet.

Hänellä oli vartalo kadehdittava kuka häntä katsoikin,
haavoittui sydämeensä asti, ja tuo vain hymyili
haavoittui sydämeensä asti, ja tuo vain hymyili
hänellä oli vartalo kadehdittava kuka häntä katsoikin.

Kun hänet näin sekosin hänen kauneudestaan,
oli varastanut sydämeni ja tehnyt sen omakseen,
oli varastanut sydämeni ja tehnyt sen omakseen,
kun hänet näin sekosin hänen kauneudestaan

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 13.02.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info