Siksi turvaudun ryyppyyn
Μες στην Αθήνα τριγυρνώ
τα βράδια ο καημένος
γιατί ήμουνα με μια ξανθιά
τρελά ερωτευμένος.
Κάτω απ’ τα παραθύρια της
ο δόλιος ξενυχτούσα,
γλυκά της ετραγούδαγα
ότι την αγαπούσα.
Μ’ αυτή δεν έλεγε ποτέ
για να με αγαπήσει
και την καρδιά της ήθελε
σε άλλον να χαρίσει.
Κι εγώ το ρίχνω στο πιοτό
για να την λησμονήσω
και προσπαθώ μελαχρινή
να βρω να αγαπήσω.
Ateenassa kiertelen
iltaisin minä kurja
koska olin erääseen vaaleaverikköön
hullun lailla rakastunut.
Hänen ikkunoidensa alla
minä parka valvoin yöt,
ihanasti hänelle lauloin
että häntä rakastin.
Mutta hän sanonut ei koskaan
mua rakastavansa
ja sydämensä halusi
toiselle lahjoittaa.
Ja minä turvaudun ryyppyyn
hänet unohtaakseni
ja yritän tummaverikön
löytää rakastaakseni
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 13.02.2008