Mut jätit kuin

Μ’άφησες σαν πόλη τουρκεμένη
μα το δάκρυ γέλιο το ντυσα
γύρισες μετά να δεις τι μένει
κι είπες πως φριχτά σε πρόδωσα

Ύστερα βαριά πήρες το δρόμο
ύστερα εγώ δεν είχα τίποτα
γέλιο ήρθε μόνο γέλιο με το χρόνο
κι είπες πως σε πρόδωσα αλύπητα
Μ’ άφησες σαν πόλη τουρκεμένη κι είπες πως σε πρόδωσα

Μ’ άφησες σαν πόλη τουρκεμένη
μα κρασί τον πόνο κέρασα
κι όταν δε με είδες δακρυσμένη
είπες πως φριχτά σε γέλασα

Ύστερα βαριά πήρες το δρόμο
ύστερα εγώ δεν είχα τίποτα
γέλιο ήρθε μόνο γέλιο με το χρόνο
κι είπες πως σε πρόδωσα αλύπητα
Μ’ άφησες σαν πόλη τουρκεμένη κι είπες πως σε γέλασα


Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen
mutta kyyneleen nauruun puin
käännyit sitten katsomaan mitä jäi
ja sanoit että kauheasti sinut petin

Sitten raskaasti lähdit matkoihisi
sitten minulla ei ollut mitään
nauru tuli vain nauru ajan myötä
ja sanoit että sinut petin säälimättömästi
Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen ja sanoit että sinut petin

Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen
mutta viiniä tuskalle tarjosin
ja kun et minua nähnyt kyyneleisenä
sanoit että kauheasti sinulle nauroin

Sitten raskaasti lähdit matkoihisi
sitten minulla ei ollut mitään
nauru tuli vain nauru ajan myötä
ja sanoit että sinut petin säälimättömästi
Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen ja sanoit että sinulle nauroin

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info