Mut jätit kuin
Μ’άφησες σαν πόλη τουρκεμένη μα το δάκρυ γέλιο το ντυσα γύρισες μετά να δεις τι μένει κι είπες πως φριχτά σε πρόδωσα Ύστερα βαριά πήρες το δρόμο ύστερα εγώ δεν είχα τίποτα γέλιο ήρθε μόνο γέλιο με το χρόνο κι είπες πως σε πρόδωσα αλύπητα Μ’ άφησες σαν πόλη τουρκεμένη κι είπες πως σε πρόδωσα Μ’ άφησες σαν πόλη τουρκεμένη μα κρασί τον πόνο κέρασα κι όταν δε με είδες δακρυσμένη είπες πως φριχτά σε γέλασα Ύστερα βαριά πήρες το δρόμο ύστερα εγώ δεν είχα τίποτα γέλιο ήρθε μόνο γέλιο με το χρόνο κι είπες πως σε πρόδωσα αλύπητα Μ’ άφησες σαν πόλη τουρκεμένη κι είπες πως σε γέλασα		Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen mutta kyyneleen nauruun puin käännyit sitten katsomaan mitä jäi ja sanoit että kauheasti sinut petin Sitten raskaasti lähdit matkoihisi sitten minulla ei ollut mitään nauru tuli vain nauru ajan myötä ja sanoit että sinut petin säälimättömästi Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen ja sanoit että sinut petin Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen mutta viiniä tuskalle tarjosin ja kun et minua nähnyt kyyneleisenä sanoit että kauheasti sinulle nauroin Sitten raskaasti lähdit matkoihisi sitten minulla ei ollut mitään nauru tuli vain nauru ajan myötä ja sanoit että sinut petin säälimättömästi Mut jätit kuin kaupungin turkkilaistuneen ja sanoit että sinulle nauroin
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info