Pireuksen kaverit
Aπ’ το παράθυρό μου στέλνω
ένα δύο και τρία και τέσσερα φιλιά
που φτάνουν στο λιμάνι
ένα και δύο και τρία και τέσσερα πουλιά
Πώς ήθελα να είχα ένα και δύο
και τρία και τέσσερα παιδιά
που σαν θα μεγαλώσουν όλα
θα γίνουν λεβέντες για χάρη του Πειραιά
Όσο κι αν ψάξω, δεν βρίσκω άλλο λιμάνι
τρελή να με `χει κάνει, όσο τον Πειραιά
Που όταν βραδιάζει, τραγούδια μ’ αραδιάζει
και τις πενιές του αλλάζει, γεμίζει από παιδιά
Aπό την πόρτα μου σαν βγω
δεν υπάρχει κανείς που να μην τον αγαπώ
και σαν το βράδυ κοιμηθώ, ξέρω πως
ξέρω πως, πως θα τον ονειρευτώ
Πετράδια βάζω στο λαιμό, και μια χά
και μια χά , και μια χάντρα φυλακτό
γιατί τα βράδια καρτερώ, στο λιμάνι σαν βγω
κάποιον άγνωστο να βρω
Όσο κι αν ψάξω...
Ikkunastani lähetän
yhden ja kaksi ja kolme ja neljä suukkoa
kun saapuu satamaan
yksi ja kaksi ja kolme ja neljä laivaa.
Kuinka tahtoisinkaan että mulla oisi yksi ja kaksi
ja kolme ja neljä poikaa
joista kasvaessan kaikista
tulisi kunnon kavereita Pireuksen iloksi
Niin kovasti kuin etsin, en löydä toista satamaa
joka minut hullaanuttaisiniin kuin Pireus.
Kun ilta saapuu, se lauluni luettelee
ja sointunsa muuttaa, täyttyy kavereista.
Oveltani kun astun,
ei ole ketään jota en rakastaisi
Ja kun illalla nukahdan, tiedän että
tiedän että näen hänestä unta.
Jalokiviä ripustan kaulaani ja he-
ja he-ja helmen hyvinvahditun
koska iltaisin odottelen satamassa kun menen ulos,
jonkun tuntemattoman löytäväni.
Niin kovasti kuin…
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008