Ihmiset, ihmiset
Άνθρωποι, άνθρωποι, κακούργοι πονηροί
Που σαν μαγνήτης σας τραβάει η αδικία.
Γιατί φερνόσαστε σκληροί και μοχθηροί
Κι όλα τα βλέπετε στον κόσμο με κακία;
άνθρωποι, άνθρωποι σκληροί!
Γιατί ζηλεύετε στον άλλον τη χαρά;
Γιατί στο νου σας το κακό έχετε βάλει;
Γιατί με μίσος φοβερό κάθε φορά
Το μάτι ο ένας τ’ αλλουνού κοιτάει να βγάλει;
άνθρωποι, άνθρωποι σκληροί!
Άνθρωποι, άνθρωποι γλεντήστε τη ζωή
Μόνο μ’ αγάπη αληθινή και καλοσύνη
Γιατί η ζωή μας θα χαθεί σε μια στιγμή
Και μια κακία μον’ απ’ όλ’ αυτά θα μείνει.
άνθρωποι, άνθρωποι σκληροί!
Ihmiset, ihmiset, roistomaiset, ovelat,
kuin magneetti teitä vetää vääryys
Miksi käyttäydytte kovasti ja ilkeästi
Ja kaiken näette maailmassa pahuudella.
Ihmiset, ihmiset kovat!
Miksi kadehditte toiselta iloa?
Miksi mieleenne pahuuden ootte laittaneet?
Miksi vihalla pelottavalla joka kerta
silmä toisen omaa katsoo ottaakseen?
Ihmiset, ihmiset kovat!
Ihmiset, ihmiset, nauttikaa elämästä.
Vain rakkaudella ja hyvyydellä,
Koska elämämme katoaa yhdessä hetkessä.
Ja pahuus vain kaikesta tästä jää.
Ihmiset, ihmiset kovat!
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008