Kiinka vietän illat yksin
Μεσ’τα μάτια σου διαβάζω
όσα θέλεις να μου πεις
κρύο σώμα αγκαλιάζω
σου το λέω κι απορείς
Πήρες την απόφασή σου
ξέρω πως θα φύγεις πια
και το ψεύτικο φιλί σου
μου βουρκώνει τη ματιά
Πώς περνάω τα βράδια μόνος
πώς γιατρεύεται η καρδιά
πώς αντέχεται ο πόνος
που ζητάει συντροφιά
Πώς η νύχτα μοιάζει χρόνος
σ’ένα σπίτι αδειανό
πράγματά σου να κρατώ
στη σκιά σου να μιλώ
Θεέ μου πόσο σ’ αγαπώ
Μεσ’τα μάτια σου διαβάζω
όσα κρύβεις στη σιωπή
άλλον άνθρωπο κοιτάζω
δεν μπορεί να είσαι εσύ
Εχω τόσα να ρωτήσω
τόσα που δε θα μου πεις
ξέρω δε θα σε κρατήσω
ούτε θες ούτε μπορείς
Πώς περνάω τα βράδια μόνος
πώς γιατρεύεται η καρδιά
πώς αντέχεται ο πόνος
που ζητάει συντροφιά
Πώς η νύχτα μοιάζει χρόνος
σ’ένα σπίτι αδειανό
πράγματά σου να κρατώ
στη σκιά σου να μιλώ
Θεέ μου πόσο σ’ αγαπώ
Silmistäsi luen
mitä tahdot minulle sanoa
kylmää kehoa syleilen
sen sanon ja ihmettelet
Teit päätöksesi
tiedän että lähdet jo
ja valheellinen suudelmasi
sumentaa katseeni
Kuinka kulutan illat yksin
kuinka parantuu sydän
kuinka kestää tuska
joka etsii seuraa
Kuinka ilta muistuttaa vuotta
kodissa tyhjässä
tavarasi pidän
varjossa sinulle puhuakseni
Jumalani kuinka sinua rakastan
Silmistäsi luen
mitä kätket hiljaisuuteen
toista ihmistä katson
se et voi olla sinä
On niin paljon kysyttävää
niin paljon mitä et kerro
tiedän etten voi sua pitää
et halua etkä voi
Kuinka kulutan illat yksin
kuinka parantuu sydän
kuinka kestää tuska
joka etsii seuraa
Kuinka ilta muistuttaa vuotta
kodissa tyhjässä
tavarasi pidän
varjossa sinulle puhuakseni
Jumalani kuinka sinua rakastan
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008