Miten unohtaisin
Απ’ τη ζωή μου δε θα βγεις ποτέ,
ζωή δική μου και ζωή μου δυο φορές,
χαρά στη λύπη μου και λύπη στις χαρές,
πώς να ξεχάσω, πώς να ξεχάσω...
Τα μεγάλα μάτια που με χάιδεψαν,
τα ζεστά σου χέρια που με άγγιξαν
και τα τόσα λόγια που δεν πρόλαβα,
σε βαθύ πηγάδι θα το πω, πόσο σ’ αγαπώ.
Απ’ το κορμί μου δε θα βγεις ποτέ,
δικό μου σώμα και κορμί μου δυο φορές,
χαρά στον πόνο μου και τραύμα στις χαρές,
πώς να ξεχάσω, πώς να ξεχάσω...
Elämästäni et lähde koskaan,
elämästäni omasta elämästäni kahdesti,
ilo surussani ja suru iloissani,
kuinka unohtaisin, kuinka unohtaisin...
Suuret silmät jotka minua hyväilivät,
lämpimät kätesi jotka minua syleilivät
ja ne kaikki sanat joihin en tarttunut,
syvään lähteeseen kerron, paljonko sinua rakastan.
Kehostani et lähde koskaan,
omasta vartalostani ja kehostani kahdesti
ilo tuskassani ja vamma iloissani,
kuinka unohtaisin, kuinka unohtaisin...
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 14.03.2008