Jotenkin niin rakkaudet päättyvät
Κάπως έτσι οι αγάπες τελειώνουνε,
ένας φεύγει κι ένας μένει να θυμάται.
Κάπως έτσι και τα δάκρυα στεγνώνουνε
κι όποιος μένει πιο πολύ αυτός λυπάται.
Ό,τι ωραίο κρατάει λίγο,
ήταν μοιραίο πρώτη να φύγω,
ήταν μοιραίο να μ’ αγαπήσεις,
να μην μπορέσεις να με κρατήσεις.
Κάπως έτσι οι αγάπες τελειώνουνε,
ένας φεύγει κι ένας μένει να θυμάται.
Κάπως έτσι και τα δάκρυα στεγνώνουνε
κι όποιος μένει πιο πολύ αυτός λυπάται.
Οι αναμνήσεις λόγια χαμένα,
μη με γυρίζεις στα περασμένα.
Ήταν μοιραίο να σε προδώσω,
ίσως μια μέρα το μετανιώσω.
Κάπως έτσι οι αγάπες τελειώνουνε,
ένας φεύγει κι ένας μένει να θυμάται.
Κάπως έτσι και τα δάκρυα στεγνώνουνε
κι όποιος μένει πιο πολύ αυτός λυπάται.
Jotenkin niin rakkaudet päättyvät,
yksi lähtee ja toinen jää muistaakseen.
Jotenkin niin kyynelet kuivuvat
ja joka jää enemmän hän suree.
Joka on kaunista kestää vähän,
oli kohtalokasta ensimmäisenä lähteä,
oli kohtalokasta minua rakastaa,
ettet voi minua pitää.
Jotenkin niin rakkaudet päättyvät,
yksi lähtee ja toinen jää muistaakseen.
Jotenkin niin kyynelet kuivuvat
ja joka jää enemmän hän suree.
Muistot vain kadonneita sanoja,
älä palauta minua menneeseen.
Oli kohtalokasta sinut pettää,
ehkä jonakin päivänä sitä kadun.
Jotenkin niin rakkaudet päättyvät,
yksi lähtee ja toinen jää muistaakseen.
Jotenkin niin kyynelet kuivuvat
ja joka jää enemmän hän suree.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 30.03.2008