Yö
Η νύχτα ξέρει και φοβάται, μας αγαπάει, μας λυπάται
Μαζί μας πίνει, ξενυχτάει και το πρωί για ύπνο πάει
Η νύχτα θέλει ν’ αγαπιέται και από έρωτα χτυπιέται
Καπνίζει, βρίζει και διαβάζει, κλαίει σαν παιδί κι αναστενάζει
Η νύχτα παίζει και κιθάρα και μένει πάντα από τσιγάρα
Γράφει τραγούδια και ζηλεύει, γυρνάει στους δρόμους κι αλητεύει
Η νύχτα ντύνεται γυναίκα και ξεκινάει κατά τις δέκα
Τους άλλους βάζει να τα σπάνε και τα πληρώνει όσα και να ναι
Η νύχτα κάνει απιστίες και παίρνει μέρος σε ληστείες
Βάζει μια βόμβα στην Κυψέλη κι ύστερα λέει ότι θέλει
Η νύχτα ότι και να γίνει, αναλαμβάνει την ευθύνη
Κι αυτός που ξέρει τι συμβαίνει, ζει με τη νύχτα και σωπαίνει
Yö tietää ja pelkää meitä rakastaa ja meitä suree
kanssamme juo ja viettää yönsä ja aamulla menee nukkumaan...
Yö tahtoo olla rakastettu ja rakkaus sitä lyö
se polttaa tupakkaa, kiroilee ja lueskelee itkee kuin lapsi ja huokaa...
Yö soittaa kitaraakin ja jää aina tupakantumppeja
se kirjoittaa lauluja ja on mustasukkainen kiertelee katuja ja on kulkurina...
Yö pukeutuu naiseksi ja lähtee liikkeelle kymmenen maissa
toiset panee särkemään lautasia ja maksaa mitä he tarjoavat...
Yö tekee uskottomuuksia ja ottaa osaa varkauksiin
asettaa pommin Kipseliin ja kertoo myöhemmin mitä haluaa...
Yö, mikä siitä tuleekin ottaa vastuun.
Joka tietää mitä tapahtuu yön kanssa elää ja vaikenee...
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 26.04.2008