Välinpitämätön
Βρίσκομαι με τους φίλους μου
τα πίνω και γελάω
με μια ψευδαίσθηση ίσως, ίσως να σε ξεχάσω
μιλώ στον κόσμο άνετα και δείχνω αδιαφορία
μα εγώ το ξέρω μόνος μου, δε θέλω μαρτυρία.
Αδιάφορος το παίζω και γυρνώ
αδιάφορος θέλω να δείχνω
αδιάφορος πω δε σε αγαπώ
αδιάφορος γιατί θα τρελαθώ.
Στον δρόμο μόνος περπατώ
μιλώ στον εαυτό μου
κατάλαβα το φταίξιμο πως ήτανε δικό μου
η μόνη σκέψη μου είσαι εσύ, η μόνη αγωνία
και αν δείχνω πως περνώ καλά, ζω μεσ’ την ειρωνεία.
Olen ystävieni kanssa
juon ja nauran
valhetunnelmassa ehkä, ehkä sinut unohdan
puhun ihmisille kevyesti ja osoitan välinpitämättömyyttä
mutta sen tiedän itse, en halua todisteluja.
Välinpitämätöntä leikin ja kiertelen
välinpitämättömältä tahdon näyttää
välinpitämättömästi sanon etten sinua rakasta
välinpitämättömästi koska tulen hulluksi.
Kadulla yksin kävelen
puhun itsekseni
ymmärrän että syy oli omani
ainoa ajatukseni olet sinä, ainoa ahdistus
ja jos näytän hyvinvoivalta, elän ironiassa.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 29.04.2008