Ethän mene ulkomaille
Θα φύγω, μανούλα και γεια, σου αφήνω,
του πόνου το δάκρυ κι εγώ το αφήνω,
δε θέλω ο χρόνος φαρμάκια να δώσει,
σε σένα μανούλα και να σε πληγώσει.
Είναι πικρό της θάλασσας, παιδί μου, το ψωμί,
είναι τα ξένα μαύρα και βαριά σαν φυλακή.
Δε θέλω να ξενιτευτείς, λεβέντικο κορμί,
δε θέλω να ξενιτευτείς, λεβέντικο κορμί.
Σφυρίζει στην νύχτα το δόλιο καράβι,
μια μάνα στον Άγιο κεράκι ανάβει,
στο πρώτο λιμάνι, παιδί μου σαν φτάσεις,
μια μάνα μοναχή ποτέ μη ξεχάσεις.
Είναι πικρό της θάλασσας, παιδί μου, το ψωμί,
είναι τα ξένα μαύρα και βαριά σαν φυλακή.
Δε θέλω να ξενιτευτείς, λεβέντικο κορμί,
δε θέλω να ξενιτευτείς, λεβέντικο κορμί.
Είναι πικρό της θάλασσας, παιδί μου, το ψωμί,
είναι τα ξένα μαύρα και βαριά σαν φυλακή.
Δε θέλω να ξενιτευτείς, λεβέντικο κορμί,
δε θέλω να ξενιτευτείς, λεβέντικο κορμί.
Lähden, äiti ja hei, sinulle jätän
tuskan kyyneleen ja minä sen jätän,
en halua että aika myrkkyä antaa,
sinulle äiti ja sinua haavoittaa.
On katkera meren, lapseni, leipä,
ovat ulkomaat mustat ja raskaat kuin vankila.
En halua että lähdet ulkomaille, vahva nuorukainen,
en halua että lähdet ulkomaille, vahva nuorukainen.
Viheltää yössä kurja laiva,
eräs äiti Agioksessa pikku kynttilän sytyttää,
ensi satamaan, lapseni kun saavut,
äitiä yksinäistä koskaan älä unohda.
On katkera meren, lapseni, leipä,
ovat ulkomaat mustat ja raskaat kuin vankila.
En halua että lähdet ulkomaille, vahva nuorukainen,
en halua että lähdet ulkomaille, vahva nuorukainen.
On katkera meren, lapseni, leipä,
ovat ulkomaat mustat ja raskaat kuin vankila.
En halua että lähdet ulkomaille, vahva nuorukainen,
en halua että lähdet ulkomaille, vahva nuorukainen.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 01.05.2008