Kuihtunut lehti
Ένα φύλλο μαραμένο στην αυλή μου έπεσε,
κάτι μισοξεχασμένο στην καρδιά μου ξύπνησε,
ένα φύλλο μαραμένο μ’ έκανε και δάκρυσα
για μι’ αγάπη που δεν κράτησε καιρό
κι όμως την αναπολώ.
Κι όπου δω στενό δρομάκι
καταπίνω το φαρμάκι
που μου δίνει η ανάμνηση να πιω.
Ένα φύλλο μαραμένο τι δε μου `πε σήμερα,
οι μεγάλες οι αγάπες πόσο φεύγουν γρήγορα,
ένα φύλλο μαραμένο δάκρυα μού `φερε πολλά
για μι’ αγάπη που δεν κράτησε καιρό
κι όμως την αναπολώ.
Lehti kuihtunut aulaani putosi,
jokin puoliunohtunut sydämessäni heräsi,
yksi lehti kuihtunut sai minut kyynelehtimään
rakkautta joka ei kestänyt aikaa
ja kuitenkin siitä unelmoin.
Ja missä vain näen kapean kujasen
juon myrkyn
jonka minulle antaa muisto juotavaksi.
Lehti kuihtunut mitäpä kertoi tänään,
suuret rakkaudet kuinka lähtevät äkkiä,
lehti kuihtunut kyyneliä toi mulle paljon
rakkauden takia joka ei kestänyt aikaa
ja kuitenkin siitä unelmoin.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 20.10.2008