Syntymästäni asti
Αφ’ ότου εγεννήθηκα, φωτιά με τριγυρίζει,
αν μ’ έκαιγε θα γλίτωνα, μ’ αυτή με βασανίζει,
αν μ’ έκαιγε θα γλίτωνα, μ’ αυτή με βασανίζει,
αφ’ ότου εγεννήθηκα, φωτιά με τριγυρίζει.
Στο(ν) κόσμο αυτόν με βάσανα, περνάω ο καϋμένος,
μα και σ’ αυτό(ν) τον έρωτα, εβγήκα γελασμένος,
μα και σ’ αυτό(ν) τον έρωτα, εβγήκα γελασμένος,
στο(ν) κόσμο αυτόν με βάσανα, περνάω ο καϋμένος.
Αγάπησα και νόμιζα, πως θα `βρω τη χαρά μου,
μα `μένα εμεγάλωσε, ο πόνος στη καρδιά μου,
μα `μένα εμεγάλωσε, ο πόνος στη καρδιά μου,
αγάπησα και νόμιζα, πως θα `βρω τη χαρά μου.
Γι’ αυτό το ρίχνω στο κρασί, για να ξεχνώ λιγάκι,
αυτή που μου `δινε φιλιά, μα ήτανε φαρμάκι,
αυτή που μου `δινε φιλιά, μα ήτανε φαρμάκι,
γι’ αυτό το ρίχνω στο κρασί, για να ξεχνώ λιγάκι.
Siitä asti kun synnyin, liekki minua ympäröi,
jos se mua polttaisi pakenisin, mutta se minua kiduttaa,
jos se mua polttaisi pakenisin, mutta se minua kiduttaa,
siitå asti kun synnyin, liekki minua ympäröi.
Maailmassa tässä tuskaisena, kuljen kurja,
mutta tähän rakkauteen, kuljin nauraen,
mutta tähän rakkauteen, kuljin nauraen,
maailmassa tässä tuskaisena, kuljen kurja.
Rakastin ja luulin, että löydän iloni,
mutta minulle nauroi, kipu sydämessäni,
mutta minulle nauroi, kipu sydämessäni,
rakastin ja luulin, että löydän iloni.
Siksi tämän upotan viiniin, unohtaakseni vähäsen
hänet joka mulle antoi suudelmia, mutta oli myrkkyä,
hänet joka mulle antoi suudelmia, mutta oli myrkkyä,
siksi tämän upotan viiniin, unohtaakseni vähäsen.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 28.10.2008