Pentelin vuorilla
Μες της Πεντέλης τα βουνά
στα πεύκα τριγυρίζω
τον Χάρο ψάχνω για να βρω μανούλα μου
μα δεν τον εγνωρίζω
Ένα γλυκό ξημέρωμα
τον Χάρο ανταμώνω
μες της Πεντέλης τα βουνά μανούλα μου
και του μιλώ με πόνο
Χάρε του λέω άσε με
ακόμα για να ζήσω
έχω γυναίκα και παιδιά μανούλα μου
πες μου πού θα τ’ αφήσω
Με βλέπει και χαμογελά
κι αρχίζω πια να σβήνω
μου λέει με δυνατή φωνή μανούλα μου
σε παίρνω δε σ’ αφήνω
Pentelin vuorilla
männikössä kiertelen
Kuoloa etsin löytääkseni, äitiseni
mutta en häntä tunne
Eräänä ihanana aamuna
Kuolon kohtaan
Pentelin vuorilla, äitiseni
ja hänelle puhun tuskaisena
Kuolo, hälle sanon, anna minun
vielä elää
minulla on vaimo ja lapsia, äitiseni
sano minulle mihin heidät jätän
Hän katsoo ja hymyilee
ja alan jo sammua
hän sanoo kovalla äänellä, äitiseni
sinut otan en sinua jätä
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 15.11.2008