Kirje
Σου γράφω ένα γράμμα,
όχι πως θέλω να σ’ το δώσω.
Να έτσι, για να μιλήσω λίγο
μαζί σου.
Η ώρα είναι δώδεκα,
σ’ αγαπώ όπως στις έντεκα,
στις δέκα, στις οκτώ.
Δε θέλω άλλο τίποτα,
είναι πια κάθε μου κύτταρο
γεμάτο σ’ αγαπώ.
Είμαι γύρω σου,
είμαι πλάι σου,
φώναξέ με, είμαι για σένα.
Μέσ’ στα μάτια μου,
μέσ’ στα χέρια μου,
μόνο η δικιά σου η μορφή,
είμαι δικός σου.
Sulle kirjoitan kirjeen,
ei niin että haluan sen sulle antaa.
Vaan siksi, puhuakseni vähän
kanssasi.
Kello on kaksitoista,
sua rakastan kuin yhdeltätoista,
kymmeneltä, kahdeksalta.
En tahdo muuta mitään,
on jo joka soluni
täynnä sua rakastan.
Olen ympärilläsi,
olen vierelläsi,
huuda mua, olen sua varten.
Silmissäni,
käsissäni,
vain sinun muotosi,
olen omasi.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 20.11.2008