1946
Ο γερο δάσκαλος ποιος τον θυμάται;
Τον ανεξύπνητο ύπνο κοιμάται
τον ξενυχτάνε δυο χωριανοί.
Οι νέοι σκόρπισαν στα καφενεία
δυο τρεις που πήγανε στην εκκλησία
δε βγάλαν λόγο για τη θανή.
Ο ψάλτης βιαζόταν είχε βαφτίσια
βουβά τον θάψανε στα κυπαρίσσια
και τον ξεχάσανε πολύ καιρό.
Ο δασοφύλακας τον άλλο χρόνο
κάρφωσε κάγκελα κι έφτιαξε μόνο
με δυο σανίδια ένα σταυρό.
Κάποιος αργόσχολος ειρηνοδίκης
βρήκε το κείμενο της διαθήκης
όπου διαβάσαμε το λόγο αυτό:
Στον τάφο θά ‘θελα σαν θα πεθάνω
πως ήμουν δάσκαλος να γράψουν πάνω
και δίχως λάθη παρακαλώ.
Vanha-opettaja kuka hänet muistaa
viatonta unta nukkuu
hänet tappoivat kaksi kyläläistä.
Nuorukaiset hajaantuivat kahviloihin
kaksi kolme jotka menivät kirkkoon
eivät päästäneet sanaakaan kuolemasta.
Virttä kiirehdittiin oli kastajaiset
mykkänä hänet haudattiin sypressimetsään
ja hänet unohdettiin pitkäksi aikaa.
Metsänvartija seuraavana vuonna
naulasi ristikon ja teki vain
kahdesta laudasta ristin.
Eräs hidaskäänteinen rauhantuomari
löysi tekstin testamentin
josta luimme sanan tämän:
Haudalleni tahtoisin kun kuolen
että olin opettaja kirjoitettavan
ja virheettömästi, pyydän.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 21.11.2008