Päivästä päivään

Από Σαββάτο Κυριακή
κι από Δευτέρα Τρίτη
εγώ στο εργοστάσιο
και συ στο άδειο σπίτι.

Στον Πειραιά στα φορτηγά
στο Λαύριο εργάτης
σε βλέπω μόνο μια φορά
απόγευμα Τετάρτης.

Το μοναχό φουστάνι σου
τρύπησε κι όλο λιώνει
όπως τρυπάνε την καρδιά
τα βάσανα κι οι πόνοι.

Κάθε πρωί ο ουρανός
αλλάζει κι άλλο χρώμα
μα η ζωή για μας τους δυο
δεν άλλαξε ακόμα.


Lauantaina sunnuntaina
ja maanantaista tiistaihin
minä tehtaalla
ja sinä tyhjässä kodissa.

Pireuksessa kuorma-autoissa
Laurionissa työläisenä
sinut näen vain kerran
iltapäivänä keskiviikon.

Ainoa hameesi
on reikäinen ja hajoamassa
kuten reikiinnyttivät sydämen
kärsimykset ja tuskat.

Joka aamu taivas
vaihtaa uuteen väriin
mutta elämä meille kahdelle
ei muuttunut vielä.

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 24.11.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info