Anna ensin unohtaa
Βρήκες ώρα για να ’ρθεις,
να μιλήσεις για αγάπη·
και δε ρώτησες να δεις
πόσο έχω πιει φαρμάκι
απ’ την τελευταία αγάπη.
Άσε πρώτα, πρώτα να ξεχάσω,
άσε με, άσε με να λησμονήσω.
Κι ύστερα, κι ύστερα θα δοκιμάσω,
κι αν μπορώ, κι αν μπορώ θα σ’ αγαπήσω.
Όμως τώ , όμως τώρα δεν μπορώ.
Κάποιον άλλον πιο μπροστά
έτυχε να συναντήσω·
μα απ’ τη μοίρα ήταν γραφτό
να πονέσω, να δακρύσω,
μα χωρίς να τον κερδίσω.
Άσε πρώτα, πρώτα να ξεχάσω,
άσε με, άσε με να λησμονήσω.
Κι ύστερα, κι ύστερα θα δοκιμάσω,
κι αν μπορώ, κι αν μπορώ θα σ’ αγαπήσω.
Όμως τώ , όμως τώρα δεν μπορώ.
Löysitpä ajan tulla
puhumaan rakkaudesta:
etkä halunnut nähdä
paljonko olen juonut myrkkyä
viimeisimmästä rakkaudesta.
Anna ensin, ensin minun unohtaa,
anna minun, anna minun surra.
Ja myöhemmin, ja myöhemmin yritän,
ja jos voin, ja jos voin, sinua rakastan.
Koitenkaan ny-, kuitenkaan nyt en voi.
Jonkun toisen edempänä
satuin tapaamaan,
mutta kohtalo oli kirjoittanut
että kärsin, että kyynelehdin,
mutta häntä saavuttamatta.
Anna ensin, ensin minun unohtaa,
anna minun,anna minun surra.
Ja myöhemmin, ja myöhemmin yritän,
ja jos voin, ja jos voin sinua rakastan.
Kuitenkaan ny-, kuitenkaan nyt en voi.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.11.2008