Kyllästyin merenkulkuun

Βαρέθηκα τη θάλασσα,
δε θα ξαναμπαρκάρω,
μ’ έχουν τραβήξει στη στεριά
δυο μάτια που γουστάρω.

Γιατί αγαπώ αληθινά,
το ξέρω τι θα πράξω,
την αγκαλιά της έκανα
λιμάνι για ν’ αράξω.

Εγώ το κύμα το `φαγά,
που λεν, με το κουτάλι,
την θάλασσα την παρατώ
κι ας την χαρούνε κι άλλοι.

Γιατί αγαπώ αληθινά,
το ξέρω τι θα πράξω,
την αγκαλιά της έκανα
λιμάνι για ν’ αράξω.

Όλο τον κόσμο γύρισα,
κουράστηκε η καρδιά μου,
σ’ αυτά τα μάτια που αγαπώ
ρίχνω την άγκυρα μου.

Γιατί αγαπώ αληθινά,
το ξέρω τι θα πράξω,
την αγκαλιά της έκανα
λιμάνι για ν’ αράξω.


Kyllästyin mereen,
enkä sinne asetu enää,
mut ovat vetäneet kuivalle
silmät joista pidän.

Miksi rakastan tosiaan,
tiedän mitä koen,
hänen syleilystään tein
sataman johon kiinnittyä.

Minä aaltoa sain maistaa,
kuin sanotaan, lusikalla,
meren hylkään
ja nauttikoot siitä muut.

Miksi rakastan tosiaan,
tiedän mitä koen,
hänen syleilystään tein
sataman johon kiinnittyä.

Koko maailman kiersin,
väsyi sydämeni,
silmiin joita rakastan
heitän ankkurini.

Miksi rakastan tosiaan,
tiedän mitä koen,
hänen syleilystään tein
sataman johon kiinnittyä.

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 28.11.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info