 |
Στίχοι: Μάρκος Βαμβακάρης
Μουσική: Μάρκος Βαμβακάρης
Πρώτη εκτέλεση: Μάρκος Βαμβακάρης
Εχω καημούς αγιάτρευτους βαθειά στα φυλλοκάρδια
και πάντα μελαγχολικό με βλέπουνε τα βράδια,
για μια κοπέλα όμορφη που γνώρισα ο καυμένος,
μου έχει πάρει την καρδιά και ζω δυστυχισμένος.
Και σκέφτουμε ο δυστυχής, πως να την ανταμώσω,
κι απ’ το σεβντά που μ’ άναψε πως πρέπει να γλιτώσω,
είναι γλυκιά μελαχροινή, χαμοβατούσα, φίνα,
απ’ όσες κι αν εγνώρισα, αυτ’ ήταν η πιο φίνα.
Το ξέρει πως την αγαπώ κι έχω φωτιά στα στήθια,
για με πιστεύει, πως εγώ την επονώ στ’ αλήθεια,
μα `γω τρελαίνουμαι γι’ αυτήν κι αν δεν την αποκτήσω,
τι να την κάνω τη ζωή, τι μ’ ωφελεί να ζήσω.
|  |
Lyrics: Markos Vamvakaris
Musiikki: Markos Vamvakaris
Kantaesitys: Markos Vamvakaris
Minulla on suruja parantumattomia syvällä sydämessäni
ja aina surumielisenä minut näkevät illat
vuoksi tytön kauniin jonka tunsin kurja,
multa on vienyt sydämeni ja elän onnettomana.
Ja ajattelen onneton, kuinka hänet kohtaan,
ja kuinka kiihkosta jonka sytytti minun täytyy paeta
hän on ihana tummaverikkö, kevytaskel, hieno,
niistä jotka tunsin, hän oli hienoin.
Tietää että häntä rakastan ja on mulla tuli rinnassani,
minusta uskoo että häntä lemmin todella,
mutta hulluna olen häneen ja jollen häntä ansaitse,
mitäpä teen elämällä, mitä hyödyttää elää.
| |
