Myöhään eilisiltana
Εχτές αργά το δειλινό το σπίτι έμεινε, έμεινε ορφανό εμάζεψες τα ρούχα σου και έφυγες μάνι μάνι να βρεις αλλού λιμάνι Καρδιά δεν είχες και ψυχή το δάκρυ μου έτρεχε βροχή Στο σπίτι γύρισα, γύρισα αργά και ήταν όλα, όλα σκοτεινά την πόρτα όταν χτύπησα δεν ήρθες να μ’ ανοίξεις αγάπη να μου δείξεις Και ένιωσα πρώτη μου φορά την πιο μεγάλη συμφορά Εχτές αργά, αργά το δειλινό το σπίτι έμεινε, έμεινε ορφανό εμάζεψες τα ρούχα σου κι όλα τα πράγματά σου πως βάσταξε η καρδιά σου Η νύχτα απλώθηκε βαριά και που θα βρω παρηγοριά		Eilen myöhään illalla koti jäi, jäi tyhjilleen keräsit vaatteesi ja lähdit pikaisesti löytääksesi muualta sataman Sydäntä ei sulla ollut eikä sielua kyyneleeni virtasi sateena Kotiin palasin, palasin myöhään ja oli kaikki,kaikki pimeänä ovea kun koputin et tullut avaamaan rakkautta mulle näyttämään Ja tunsin ensimmäistä kertaa suurimman onnettomuuden Eilen myöhään, myöhään illalla koti jäi, jäi tyhjilleen keräsit vaatteesi ja kaikki tavarasi miten kesti sydämesi Yö laskeutui raskaana ja mistä löydän lohdutuksen
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 19.05.2009

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info