Naapuri
Τη νύχτα που κοιμούνται τα πουλιά βγαίνουν κάτι έρημα παιδιά κι έρχονται στην πόρτα σου κρυφά. T’ αστέρια που κοιτούν από ψηλά ξαγρυπνούν μαζί με τα παιδιά και σου νανουρίζουν την καρδιά. Γειτονάκι μου, στη μικρή σου πόρτα αστεράκι μου, ξενύχτησα κι εγώ τ’ αδερφάκι μου, το φεγγάρι ρώτα γειτονάκι μου, αχ πόσο σ’ αγαπώ. Την ώρα που γυρνώ απ’ τη δουλειά κάνω όρκο μέσα μου βαθιά να μη ’ρθω στην πόρτα σου ξανά. Μα όταν πέσει πάλι η νυχτιά η παλιά λαχτάρα μου ξυπνά και μου τυραννάει την καρδιά. Γειτονάκι μου, στη μικρή σου πόρτα αστεράκι μου, ξενύχτησα κι εγώ τ’ αδερφάκι μου, το φεγγάρι ρώτα γειτονάκι μου, αχ πόσο σ’ αγαπώ.		Yöllä kun nukkuvat linnut lähtevät jotkut yksinäiset kaverit ja tulevat ovellesi salaa Tähdet jotka katsovat korkealta valvovat kanssa kavereiden ja sulle hyräilevät sydämensä Naapurini pienellä ovellasi tähtöseni valvoin minäkin veljeltäni kuulta kysy naapurini ah paljonko sinua rakastan Hetkenä kun palaan töistä vannon syvällä sisimmässäni etten tulisi ovellesi uudestaan Mutta kun laskeutuu taas yö vanha palvontani herää ja mun kiusaa sydäntäni Naapurini pienellä ovellasi tähtöseni valvoin minäkin veljeltäni kuulta kysy naapurini ah paljonko sinua rakastan
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 04.02.2010

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info