Orpous
Τι καταδίκη είν’ αυτή
να ζω σαν το ρημάδι,
χωρίς αδέλφια και γονείς,
χωρίς της μάνας χάδι.
Η ορφάνια είναι δράμα,
πίκρες βάσανα και κλάμα.
Απ’ της ορφάνιας τον καημό
κι απ’ το πικρό μαράζι,
το δάκρυ τρέχει σαν βροχή
και η καρδιά στενάζει.
Έχω κλεισμένη τη καρδιά
βαριά και πληγωμένη,
απ’ τους γονείς άλλος κανείς,
δε σε καταλαβαίνει.
Mikä tuomio on tämä
että elän kuin raunio,
ilman sisaruksia ja vanhempia,
ilman äidin syleilyä.
Orpous on draama,
katkeruutta tuskaa ja kyyneleitä.
Orpouden kaipuusta
ja katkerasta mielipahasta,
kyynel virtaa kuin sade
ja sydän huokaa.
On suljettu sydämeni
raskas ja haavoittunut,
paitsi vanhempia kukaan muu
ei sinua ymmärrä.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 23.12.2012