Minun syyni
Έφταιξα, έφταιξα
που μαζί σου έμπλεξα.
Κι ήρθα και δυστύχησα
πλάι σου κι ατύχησα.
Γύρισα, γύρισα
κι όλα τ’ άνθη μύρισα.
Μα την γλάστρα σου, καλέ,
δεν ξανάδα σε μπαξέ
Ρώτησα, ρώτησα
πώς περνάς κι αρρώστησα.
Αχ, και μου λεν τα μαύρα σου
τ’ άσχημα χαμπάρια σου.
Έφταιξα, έφταιξα
που μαζί σου έμπλεξα.
Κι έχασα τα νιάτα μου
άδικα, βρε μάτια μου.
Minun syyni, minun syyni
kun kanssasi kietouduin.
Ja tulin onnettomaksi
vierelläsi ja murehduin.
Palasin, palasin
ja kaikki kukat haistelin.
Mutta ruukkuasi, rakas,
en nähnyt enää puutarhassa
Kysyin, kysyin
kuinka menee ja sairastuin.
Ah, ja mulle kertovat mustat vaateesi
synkät uutisesi.
Minun syyni, minun syyni
kun kanssasi kietouduin.
Ja kadotin nuoruuteni
turhaan, hei rakkaani.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 25.03.2013