Olemme kulkureita
Είμαστε αλάνια, διαλεχτά παιδιά μέσα στην πιάτσα και δεν την τρομάζουν οι φουρτούνες τη δική μας ράτσα Τι τα θες, τι τα θες, πάντα έτσι είν’ η ζωή θα γελάς ή θα κλαις βράδυ και πρωί Κάθε μας μεράκι γίνεται τραγούδι και το λέμε και μες στα στραπάτσα μάθαμε ποτέ μας να μην κλαίμε Τι τα θες, τι τα θες, πάντα έτσι είν’ η ζωή θα γελάς ή θα κλαις βράδυ και πρωί Κι αν στην κοινωνία μας χτυπούν αλύπητα οι μπόρες Μέσα στο τραγούδι φεύγουνε χαρούμενες οι ώρες Τι τα θες, τι τα θες, πάντα έτσι είν’ η ζωή θα γελάς ή θα κλαις βράδυ και πρωί		Olemme kulkureita. valiokavereita aukiolla eivätkä sitä säikäytä myrskyt omaa rotuamme Mitä siitä, mitä tuosta, aina sellaista on elämä naurat taikka itket illoin aamuin Joka murheemme muuttuu lauluksi ja sen laulamme ja vaikeuksissa opimme olemaan koskaan itkemättä Mitä siitä, mitä tuosta, aina sellaista on elämä naurat taikka itket illoin aamuin Ja jos yhteiskunnassa meitä lyövät säälimättä myrskyt laulussa kuluvat iloiset tunnit Mitä siitä, mitä tuosta, aina sellaista on elämä naurat taikka itket illoin aamuin
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info