Yks kaks kolme
Ένα, δυο, τρία,
τέσσερα, πέντε, έξι
κι επτά κι επτά,
οχτώ κι οχτώ δεκάξι
κι εγώ στην ίδια τάξη
ξανά, ξανά, ξανά.
Δεν είμαι για μαθηματικά…
δεν είμαι καλή στα μαθηματικά.
Μα εγώ το μόνο που γνωρίζω να μετρώ
είναι τις ώρες που θα κάνω να σε δω
για να με πάρεις αγκαλιά σου να χαθώ,
στα χέρια σου για μια στιγμή μονάχα ζω,
μονάχα ζω.
Ένα, δυο, τρία
άλγεβρα και χημεία
αβάσταχτα,
η τάξη θα αλλάξει
κι εγώ στην ίδια τάξη
ξανά, ξανά, ξανά.
Δεν είμαι για μαθηματικά…
δεν είμαι καλή στα μαθηματικά.
Μα εγώ το μόνο που γνωρίζω να μετρώ
είναι τις ώρες που θα κάνω να σε δω
για να με πάρεις αγκαλιά σου να χαθώ,
στα χέρια σου για μια στιγμή μονάχα ζω,
μονάχα ζω.
Yks kaks kolme
neljä viisi kuusi
ja seitsemän ja seitsemän,
kahdeksan ja kahdeksan kuusitoista
ja minä samalla luokalla
taas, taas, taas.
En hallitse matikkaa...
en ole hyvä matikassa.
Mutta ainoa jonka osaan laskea
ovat tunnit sua näkemättä
ottaaksesi mut syliisi sen hukkaan,
käsissäsi hetken vain elän,
vain elän.
Yks kaks kolme
neljä viisi kuusi
ja seitsemän ja seitsemän,
kahdeksan ja kahdeksan kuusitoista
ja minä samalla luokalla
taas, taas, taas.
En hallitse matikkaa...
en ole hyvä matikassa.
Mutta ainoa jonka osaan laskea
ovat tunnit sua näkemättä
ottaaksesi mut syliisi sen hukkaan,
käsissäsi hetken vain elän,
vain elän.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014