Yksinäisiä ihmisiä
Υπάρχουν άνθρωποι που ζουν μονάχοι
σαν το ξεχασμένο στάχυ
ο κόσμος γύρω άδειος κάμπος
κι αυτοί στης μοναξιάς το θάμπος
σαν το ξεχασμένο στάχυ
άνθρωποι μονάχοι
Υπάρχουν άνθρωποι που ζουν μονάχοι
όπως του πελάγου οι βράχοι
ο κόσμος θάλασσα που απλώνει
κι αυτοί βουβοί σκυφτοί και μόνοι
ανεμοδαρμένοι βράχοι
άνθρωποι μονάχοι
Άνθρωποι μονάχοι σαν ξερόκλαδα σπασμένα
σαν ξωκλήσια ερημωμένα, ξεχασμένα
άνθρωποι μονάχοι σαν ξερόκλαδα σπασμένα
σαν ξωκλήσια ερημωμένα, σαν εσένα, σαν εμένα...
On ihmisiä jotka elävät yksin
kuin unohdettu tähkä
maailma ympärillä tyhjä kenttä
ja he yksinäisyyden kirkkaudessa
kuin unohdettu tähkä
ihmiset yksinäiset
On ihmisiä jotka elävät yksin
kuin meren karit
maailma meri joka ympärillä leviää
ja he mykkiä kumaria ja yksinäisiä
tuulenpieksemiä kareja
ihmisiä yksinäisiä
Ihmisiä yksinäisiä kuin oksat katkenneet
kuin pikkupyhäköt autiot, unohdetut
ihmisiä yksinäisiä kuin katkenneet oksat
kuin pikkupyhäköt autiot, kuin sinä, kuin minä...
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 23.02.2008