Olkoon
Πώς τ’ αποφάσισες και μόνο μ’ άφησες
και σφυρίζω την αγάπη μου στους δρόμους
Λες πως πικραίνεσαι κι όμως δε φαίνεσαι
για να μου πάρεις τον καημό που `χω στους ώμους
Ας είναι, ας είναι, ας είναι
πολλά, μα πολλά σου ζητώ
Μ’ εκείνον π’ αγάπησες μείνε
κι ας γίνω ανάμνηση εγώ
Έρχονται Σάββατα γκρίζα κι αδιάβατα
και σου φωνάζω, μα η φωνή μου δε σε φτάνει
Νύχτες μονότονες που αν με σκότωνες
ίσως λιγότερο κακό να μου `χες κάνει
Kuinka päätit, minut yksin jätit
ja vihellän rakkauttani kaduilla
Sanot katkeroituvasi etkä kuitenkaan näyttäydy
ottaaksesi kaipuuni joka lepää olkapäilläni
Olkoon, olkoon, olkoon
paljon, mutta paljon sulta pyydän
Hänen kanssaan jota rakastit pysy
ja minusta tulkoon vain muisto.
Tulee lauantaita harmaita ja läpipääsemättömiä
ja sulle huudan, muttei ääneni sua saavuta
Öitä yksitoikkoisia jolloin jos olisit mut tappanut
ehkä vähemmän pahaa olisit mulle tehnyt.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008