Älä kysy minulta
Μη με ρωτάς τι έχω ζήσει
ούτε τι έχω αγαπήσει
κι είμαι σαν νύχτα με βροχή.
Ρώτησ’ αυτούς που με προδώσαν
κι αντί χαρά καημούς μού δώσαν
και λεν πως έχουνε ψυχή.
Μη μου ζητάς να εξηγήσω
κάτι που δεν μπορώ ν’ αρχίσω,
ο φάρος είναι πια σβηστός.
Ίσως με την δική σου ορφάνια
να βρω κι εγώ την περηφάνια
για να μη ζω γονατιστός.
Μη με ρωτάς τι θέλω ακόμη
και τι μου φταίξανε οι δρόμοι
που όλοι πάνε μακριά.
Κάποτε πρέπει να ελπίσω
ότι κι εγώ θα ξεκινήσω
και πως κι εγώ έχω καρδιά.
Μη μου ζητάς να εξηγήσω
κάτι που δεν μπορώ ν’ αρχίσω,
ο φάρος είναι πια σβηστός.
Ίσως με την δική σου ορφάνια
να βρω κι εγώ την περηφάνια
για να μη ζω γονατιστός.
Älä minulta kysy miten olen elänyt äläkä kuinka olen rakastanut
ja olen kuin yö sateinen, kysy niiltä jotka minut kavalsivat
ja ilon sijaan tuskia mulle antoivat ja sanovat omaavansa sielun
Älä pyydä minua selittämään jotain jota en voi aloittaa
majakka on jo sammunut ehkä omalla orpoudellasi
löytäisinpä minäkin tavan olla elämättä polvillani
Älä multa kysy mitä haluan vielä ja mitä mulle tekivät tiet
jotka kaikki menevät kauas joskus minun täytyy toivoa
että minäkin lähden ja että minullakin on rohkeutta
Älä pyydä minua selittämään jotain jota en voi aloittaa
majakka on jo sammunut ehkä omalla orpoudellasi
löytäisinpä minäkin tavan olla elämättä polvillani
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 14.03.2008