Kuolema lähenee
Νύχτωσε, μανούλα μου στο λέω δεν μπορώ.
Το στήθος μου πονεί κι ο βήχας με ταράζει,
μ’ αφήνει η ζωή κι ο χάρος πλησιάζει.
Άπονα με χτύπησε η μοίρα η σκληρή,
ν’ αφήσω το ντουνιά στα πιο καλά μου χρόνια
και τη γλυκιά μανούλα μου δίχως παρηγοριά.
Πάψε πια μανούλα μου να κλαις και να πονάς.
Δεν έχει γιατρειά όταν θα σε χτυπήσει,
θα σβήσω όταν φυσήξει ο πρώτος ο βοριάς.
Hämärtyi, äitiseni, sulle sanon en jaksa.
Rintaani koskee ja yskä mina ravistaa,
minut jättää elämä ja kuolo lähenee.
Säälimättä minua löi kohtalo kova,
jättämään maailman parhaina vuosinani
ja ihanan äitini ilman lohtua.
Lakkaa jo äitini itkemästä ja kärsimästä.
Ei ole parannusta kun se sinua lyö,
kuolen kun puhaltaa ensimmäinen pohjoistuuli.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 29.04.2008