Vartja
Με μια βαλίτσα αναμνήσεις
κι ένα τσιγάρο πόνο,
πήρα τους δρόμους μόνος μου
φυγάς σε ξένο κόσμο.
Σε μια γωνιά σαν στάθηκα
κοίταξα τι αφήνω
και η ματιά σου έλαμψε
σαν φλόγα μεσ’ το κρύο.
Βαρδάρη φύσηξε να σβήσεις το φεγγάρι
να μη μπορώ να δω ο πόνος που με πάει
Φύσα να πάρεις ότι έμεινε από μένα
κι άφησε πίσω μακριά κάθε της ψέμα.
Στης Σαλονίκης τα στενά
ζητάω λίγη αγάπη
αυτή που μου κλεψες εσύ
και πέταξες στην άκρη
Για μια στιγμή σαν σκέφτηκα
πως ζούσα σε μια πλάνη
άδειασε ο κόσμος γύρω μου
και κύλησε ένα δάκρυ!
Matkalaukullinen muistoja
ja savukkeellinen tuskaa,
lähdin kulkemaan yksin
lähtijä oudossa maailmassa
Yhdessä kulmassa kun pysähdyin
katsoin mitä jätän
ja katseesi välähti
kuin liekki kylmässä.
Vartija puhalla sammuttaaksesi kuun
etten voisi nähdä tuskaa joka minua vie
Puhalla ottaaksesi mitä jäi minusta
ja jätä taakse kauas hänen kaikki valheensa.
Thessalonikin kujilla
etsin vähän rakkautta...
sitä jonka minulta varastit
ja heitit nurkkaan
Hetken kun ajattelin
että elin erehdyksessä
tyhjeni maailma ympärilläni
ja vierähti kyynel!
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 04.05.2008