Voin hyvin hei elämä
Το δρόμο μου πήρα,
στα μάτια μου αρμύρα,
στα χέρια πικρή μοναξιά.
Οι άνθρωποι ξένοι,
φωλιά γκρεμισμένη
το σπίτι μου εκεί μακριά.
Μεσ’ στ’ ανεμοβρόχια,
παράπονο η φτώχεια
κι η αγάπη μου ένας καημός,
μα χαμογελούσα και μονολογούσα
μετά το σκοτάδι το φως.
Είμαι καλά βρε ζωή κι ας δακρύζω,
είμαι καλά βρε ζωή κι ας πονώ.
Όταν ξυπνώ κάθε πρωί ψιθυρίζω
είμαι καλά, είμαι καλά,
γεια σου ζωή.
Σε κάθε μου βήμα,
φαρμάκι το κύμα
και δίχως αγάπη εγώ.
Λουλούδι στην πέτρα,
πώς μπόρεσα μέτρα,
απ’ τη σιωπή μου να βγω.
Κι εσύ πικραμένη,
παλιά αγαπημένη,
λυγμός στο πικρό μου κρασί.
Σαν την πεταλούδα
στον ήλιο τραγούδα
αυτό το τραγούδι κι εσύ.
Είμαι καλά...
Tieni valitsin
silmissäni suolaa.
käsissä katkera yksinäisyys.
Ihmiset vieraita,
pesä raunioina
kotini siellä kaukana.
Tuulessa ja sateessa,
lisäksi köyhyys
ja rakkauteni vain kaipuu,
mutta hymyilin ja itsekseni juttelin
pimeyden jälkeen valo.
Voin hyvin hei elämä vaikka kyynelehdin,
voin hyvin hei elämä vaikka kärsin.
Kun herään joka aamu kuiskaan
voin hyvin, voin hyvin,
terve sulle elämä.
Joka askeleellani
myrkkyä aalto
ja ilman rakkautta minä.
Kukka kivessä,
kuinka pystyin mieti,
äänettömyydestäni lähtemään.
Ja sinä katkerana
vanha rakastettu,
huokaus katkerassa viinissäni.
Kuin perhonen
auringossa laula
tätä laulua sinäkin.
Voin hyvin...
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 15.11.2008